Ruotsalainen klassikko

Tämä tarjoilupöytä on kyllä kaunis. Pöytä on ruotsalaisen Svenskt Tennin tuotantoa ja se on todellinen klassikko. Kiitokset kummitädille hienosta lahjasta. Tarjoilupöytä toimii niin pöytänä kuin erillisenä tarjottimena. Ja tarpeen mukaan tämän saa säilöttyä hyvin pieneen tilaan, pöydän jalat kun menevät "kasaan". Kätevää siis kaikinpuolin. Värivaihtoehdoissa ja kuoseissa löytyy, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Svenskt Tennin kotisivuille pääset täältä.

Mistä näitä lamppuja tulee

Niin siinä taas kävi, että löysin kaksi ihanaa lamppua, jotka oli ihan pakko saada. Ei tässä taida muu auttaa kuin tunnustaa, että taidan olla melkoisen intona lamppuihin. Niitä kun on alkanut kerääntyä nurkkiin jo sievoinen määrä. Nämä lamput löysin paikallisesta liikkeestä nimeltä Kallion retro & vintage audio. Saattaa olla selityksen makua ilmassa, mutta kyllä näille lampuille oli ihan oikeasti tarvettakin. Makuuhuoneessa oli tätä ennen kattolamppu ja yksi jalkalamppu sängyn ikkunanpuoleisella sivulla. Sängyssä lukiessa kattolamppu oli silmille liian kirkas ja jalkalamppu taas liian himmeä. Ja sitä paitsi jalkalamppu alkoi ilmoittaa loppuunpalamisen merkkejä. Joten ihan selkeä tilaus lampuille oli eikös. Nyt kelpaa köllötellä sängyssä ja tehdä lisää haaveostoksia sisustuslehdistä. Rentouttavaa viikonloppua!

Päivän ajatus

"Happiness is not a destination. It is a way of life." Niin sanoo tuo taaimmainen kyltti. Siihen kun lisää uuden kyltin tuoman sanoman "Läpikulku kielletty", niin päivän ajatuksen - tai oikeastaan ihan koko elämän sanoman - voisi muotoilla muotoon: Elämän ja onnen läpikulku kielletty. Ihan sattumalta olin nuo tuohon laittanut, ja kas, siitä tulikin näin ajatuksia herättävä asetelma. Miten usein sitä porhaltaakin päivästä toiseen sen suurempia ajattelematta, kiire kun on. Helposti unohtuu elää tässä päivässä ja tässä hetkessä. Itse asiassa saattaa hyvinkin unohtaa elää kokonaan. Puhumattakaan siitä, että huomaamattaan elää sellaista sitten kun -elämää. Lupaan itselleni, että tähän tulee muutos.

Mukavaa torstai-iltaa!

Oikein OK

Nyt minullakin on vihdoinkin se! Nimittäin Riikka Kantinkosken ja Susanna Vennon kirja OK. Omin käsin. Kovasti olin lukenut kehuja kirjasta, joten odotukset olivat sitä myöten korkealla. Turhaan tosin hetkeäkään epäilin, sillä kirja täytti odotukset vallan mainiosti. Kirja tarjoaa mojovan kattauksen käsillä tekemistä ja kauneutta katsojan silmille. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Kirja on kauniisti kuvitettu ja ohjeet ovat selkeitä. 

Ohjeiden selkeys ja yksinkertaisuus on mulle juurikin se juttu. Helppous ja nopeus takaa sen, että tee-se-itse juttuihin pääsee hyvin sisälle ja mielenkiinto pysyy yllä. Kyllä, voin todellakin kuvitella itseni kokeilemassa näitä kirjan mainioita erilaisia puuhajuttuja. Etenkin kirjaan kootut säilytyksen ohjeet kiinnostavat. Kirjassa esitelty vaatenaulaukko toisi meillekin paljon kaivattua lisäsäilytystilaa. Ja toinen mihin ihastuin, oli tuo kynttelikkö. Suosittelen!

Asetelmia ja kiva vinkki

Ostin jokunen aika sitten aivan superihanan hortensian, joten pakkohan se oli ikuistaa kuvaksi (kukkii muuten edelleen todella kauniisti). Samalla sitten tuli räpsittyä muutama muukin kuva. Kuten tavallista tämä räpsimisinto tapahtui kesken aterian. Onko se sitten niin, että syödessä sitä ehtii kerrankin pysähtyä ja silloin katse huomaa kuvauskohteita, joita ei välttämättä muuten huomaisi? Vai onko se niin, että syödessäkin pitää tehdä jotain siis sen lisäksi, että hotkii ruokaa napaansa? Oletteko huomanneet samaa? No, meikäläiselle kävi siis niin, että soppakulho kädessä ihmettelin erilaisia kuvakulmia ja asetelmia. Kuten arvata saattaa, ehti soppa siinä touhussa hieman jäähtyä. Mutta tulipahan otettua kuvia.

Yllä olevassa kuvassa etualalla oleva kynttilänjalka löytyi Loviisasta, samoin valokuvakehys. Taisivat maksaa yhteensä 2,50 euroa. Hmm, messinkivillitys alkamassa?

Yllä olevassa kuvassa oleva tarjotin löytyi Loviisasta muutamalla eurolla. Se on hieman huonossa kunnossa, joten ideana olisi joku päivä (jos olen silloin vielä samaa mieltä) tuunata tarjottimesta ilmoitustaulu. Alla olevasta kuvasta näkyy, millainen siitä olisi tarkoitus tulla. Ei siis muuta kuin hieman kiillotusta ja liitutaulumaalia pintaan (magneettimaali voisi olla myös vaihtoehto).

Haastetta peliin - oletko valmis?

My Wayn Kirsi heitti minua haasteella, ja kyllähän minä haasteen mielelläni otan vastaan. Kiitos Kirsi!

Tässä haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asia itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Täytyy myöntää, että tässä meni tovi jos toinenkin, kun pohdiskelin niin vastauksia kuin kysymyksiäkin. Jopa hieman hymyilytti, miten vaikeaa oli keksiä asioita itsestään. Mutta pidemmittä puheitta eiköhän aloiteta muutamilla asioilla itsestäni:

1. Haaveilen vanhasta puutalosta meren rannalla.

2. Pidän ja joskus aivan hullaannun valokuvaamisesta. Värit ja erilaiset kuvakulmat saavat innostumaan.

3. Pieniä, mutta itselleni suuria sisustuksellsia läpimurtoja ovat tänä vuonna olleet oman blogin perustaminen ja sisustuskurssille osallistuminen.
4. Suunnittelin jo pienenä tyttönä erilaisia koteja pohjapiirrustuksineen.

5. Asuin ennen omakotitalossa, jossa pääväreinä oli valkoinen, punainen ja harmaa yhdistettynä tummaan puuhun. Niistä ajoista oma tyyli on on huomattavasti muuttunut, ja nyt tyyli tuntuu enemmän omalta.

6. Yhdistelen sisustuksessa mielelläni uutta ja vanhaa.

7. Opettelen ottamaan rennommin.

8. Olen laiska kokkaamaan enkä voi sietää silittämistä.

9. Olen todellinen kesäihminen. Lämpö ja valo ovat kavereitani.

10. Hermostun ja tuskastun toimimattomiin teknisiin laitteisiin nanosekunnissa.

11. Väsyneenä ja nälkäisenä olen todella raivostuttava.

Sitten vastauksia Kirsin kysymyksiin:

1. Mistä et luopuisi mistään hinnasta?

Onnesta, joka muodostuu perheestä, ystävistä ja terveydestä.

2. Mikä sanonta kuvaa sinua?

Haluaisin (huom. siis haluaisin :), että sanonta kuuluisi näin: kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa.

3. Millainen on lempihuonekalusi?

Elämäntarinalla varustettu vanha huonekalu.

4. Mustavalkoinen vai koko väripaletti?

Kyllä se koko väripaletti on.

5. Millainen on lempimaisemasi?

Mökin terassille näkyvä järvimaisema.

6. Milloin olet parhaimmillasi?

Rentoutuneena. 

7. Mikä saa sinut innostumaan?

Innostun kaikesta kauniista. Ja kun kauneus yhdistetään sisustamiseen, on innostus sitäkin suurempaa.

8. Minne matkustaisit jos saisit valita?

Haluaisin ehdottomasti uudelleen New Yorkiin. 

9. Millainen on sinun salainen paheesi?

Punaviini ja tummasuklaa. Mutta eivät ne kovin salaisia paheita taida olla...

10. Minkä uuden taidon haluaisit oppia juuri nyt?

Haluaisin oppia verhoilemaan ja kunnostaan vanhoja huonekaluja.

11. Sauna vai vaahtokylpy?

Vaikka saunastakin kovasti pidän, valitsen vaahtokylvyn. Haaveilen tassuammeesta :)

Lopuksi kysymykseni haastetuille:

1. Parasta elämässäsi?

2. Mikä saa sinut innostumaan?

3. Mistä haaveilet?

4. Milloin olet parhaimmillasi?
5. Mikä on hauskin mokasi?
6. Mikä on kodissasi parasta?

7. Mihin sisustustuotteisiin käyttäisit 1000 euroa?

8. Minkälainen on tavallinen päiväsi?

9. Mikä sai sinut aloittamaan oman blogin?

10. Mikä on lempipaikkasi?

11. Mikä on sisustusvinkkisi?

Jollet ole vielä saanut haastetta, niin tästä sen voi poimia mukaansa ja lisäksi heitän haasteen seuraaville blogeille:

Ranskalaisia unelmia

Ripaus kardemummaa

Sohvanvaltaaja

Villapuomi

Vastaaminen on tottakai täysin vapaaehtoista, joten vastailet, jos ehdit ja haluat :)

Tulossa syksyllä

Voihan ihanuus. Olen niin iloinen, että luet blogiani. Suuret kiitokset siitä :) Toivottavasti olet pitänyt näkemästäsi, sillä minä olen ihan tohkeissani tästä koko touhusta. On toki päiviä, kun ei meinaa syntyä tekstiä ei sitten millään (jokin kummallinen blogger's block vai mistä on kyse?), mutta oi niitä päiviä, jolloin ideoiden määrällä ei ole mitään rajaa. Ja mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän löydän juttuihin sitä omaa. Huippua.

Tiesitkö muuten, että löydät Sisustussopan myös Facebookista ja Twitteristä? Käyhän kurkkaamassa sivuja. Jaan sivuilla blogikirjoitusten ohella paljon tietoa, kuvia ja erilaisia vinkkejä, joita ei kannata missata. Syksyn aikana on tiedossa myös erilaisia arvontoja ja esineiden myyntiä. Pikainen kurkistus kaappien saloihin kun kertoi, että siellä olisi paljon aarteita, jotka niin kovin mielellään löytäisivät uudet omistajansa. Myyntikohteista tulee tieto Facebookiin, joten käyhän jo senkin vuoksi tykkäämässä sivusta, niin pysyt ajan hermolla myytävistä tuotteista. Joten eikun rohkeasti tykkäämään ja seuraamaan!

Hyvää viikonloppua :)

Ps. Tässä vielä vähän maistiaisia syksyllä myyntiin tulevista esineistä. Ohoi, etenkin lasiesineistä kiinnostuneet!

Kylpyhuoneen koristus

Tuli vain tunne, että kylypyhuoneeseenkin olisi mukava saada jotakin vanhaa. Kaukaa tuota vanhaa ei loppujen lopuksi tarvinnut hakea, sillä löysin kaapin kätköistä vanhan peltipurkin. Peltipurkin huusin jo melkein vuosi sitten huutokaupasta (oli muuten eka kerta ikinä huutokaupassa). Minusta tuo sopii värinsä puolesta mitä mainioimmin kylppärin koristukseksi. Siitä, onko tuo epämääräinen kasvi tuossa ihan omiaan, onkin sitten ihan toinen juttu.

Kylpyhuoneeseen pääset tutustumaan myös täällä klik.

Tyynyt syksyn väreissä

Vielä jokunen viikko sitten en meinannut millään hyväksyä, että sieltä se syksy taas saapuu. Nyt kuitenkin huomaan virittäväni jo suht tottuneella liikkeellä kynttilöitä ympäri huushollia. Selvä merkki itselleni syksystä. Väreistä sen myös huomaan. Oranssi ja vihreä ovat tulleet taloon, tällä kertaa tyynyjen muodossa. Löysin Pentikin valikoimiin kuuluvista tyynnynpäällisistä itselleni oikein mieluisat uudet tulokkaat. Kuviossa ja värissä tosiaan löytyy ja hyvin sointuvat väreiltään sohvalla jo olleisiin kahteen tyynyyn (aikaisempi juttu täältä, klik). Tyytyväinen olen.

Ja ai niin, sama kuvio löytyy nyt lautasliinoistakin. Ja kröhöm, sitä pitsiä on muuten tullut keittiönpöydällekin, vaikkei nyt ihan perinteisessä muodossa. Pentikin tabletit sopivat mun mielestä kattaukseen justiinsa eikä melkein.

Pitsivillitys

Pitäisiköhän huolestua. Olen nimittäin ihan pöhkön innostunut pitsiin. Eihän villityksessä sinänsä ole mitään hassua, mutta kun päässäni soi muinaiset sanat, jotka vaihdoimme äitini kanssa. Totesin äidilleni eräänä jouluna, että siinä vaiheessa, kun hän alkaa virittää ikkunoihin pitsiverhoja, alan huolestua. Toisin sanoen siinä vaiheessa katson hänen tulleen vanhaksi. Tämä päässäni siis mittailen itseäni, että nytkö se hetki on sitten tullut minulle. Olen tullut vanhaksi? En tunnusta enkä myönnä. Ja sitä paitsi ajat ja ajatukset muuttuvat. Nih. Nyt ottaisin riemulla vastaan pitsiverhot (varsinkin sellaiseen ihanaan vanhaan puutaloon :). Hullaannuin pitsiin ja varsinkin pitsiverhoihin lopullisesti Loviisan vanhoissa puutaloissa. Kuvia noista ihanuuksia löytyy täältä.

Tarinat ja pohdinnat kuitenkin sikseen, ja katse pitsiostoksiin. Olen tehnyt hyviä pitsilöydöksiä Töölössä sijaitsevasta Vinttikamarista. Mukaan lähti jos jonkinlaista pitsiliinaa, ihan kyllä hymyilytti. Ajatuksena olisi, että pitsiliinat päätyvät joku päivä tyynynpäällisten koristeeksi. Tyynyt ovat jo valmiina, nyt vaan suurehkona haasteena on enää se, että saan ommeltua liinat tyynyihin kiinni (käsinompelu kun ei ole ihan mun juttu). Kun tämä tapahtuu, voin todeta, että pienellä muutoksella aivan erinäköiset tyynyt, eikös.

Öhöm, tässä ne muut ostokset...

Mutta palataan vielä Loviisaan, sillä sieltähän tämä pitsihulluus pääsi valloilleen. Kirppiksiltä tarttui mukaan luonnonvaalean pitsiliina ja kaksi oranssia pyöreää pitsiliinaa. Oranssien pitsiliinojen olisi tarkoitus yllä mainittuun tapaan päätyä joku päivä tyynynpäällisten koristeeksi. Tämä siis tapahtuu sitten kunhan löydän sopivat tyynyt, puhumattakaan siitä ompelu-urakasta. Mutta riemuitsen jo tässä vaiheessa siitä, että tyynyt ovat joku päivä valmiita.

Mökin sohvapöytä

Juuri kun olin mielestäni saanut mökin sisustuksen noin niinkuin suurinpiirtein valmiiksi, keksin viedä mökille vanhan vihreän arkun. Se sopi kuin sopikin kokonsa puolesta suunniteltuun paikkaan. Hyvä niin, mutta nyt edessä on pohdinta, tästäkö alkaa mökin sisustuksen tyylisuunnan vaihdos. Mökillä kun on kokoelma lähinnä uutta tavaraa (Ikea on ollut pop) maustettuna muutamilla vanhoilla esineillä ja kalusteilla. Eikä siinäkään sinänsä mitään, vanha ja uusi sopivat suloisesti sekoitettuna oikein hyvin yhteen. Talven yli ajattelin asiaa pohtia. Pohdintaan jää myös se, maalaisiko arkun valkoiseksi. Ostoslistalle on jo päätynyt uusi matto, sillä nykyinen punavalkoraidallinen on auttamattoman pieni ja liian levoton. Etsinnässä onkin suurempi matto ja mielellään yksivärinen. On se kiva, että ensi kesäksikin on sisustuspohdintaa valmiina (niin kuin pohdinnat nyt mun tapauksessa muutenkaan koskaan loppuisivat :).

Vanhojen puutalojen lumoa Loviisassa

Vierailin elokuun loppupuolella ensimmäistä kertaa Loviisassa katsastamassa tapahtuman Loviisan Wanhat Talot. Olin todella positiivisesti yllättynyt. Suorastaan ihastunut. Ja innostunut. Talot olivat kauniita ja tunnelma niin taloissa kuin puutarhoissa pysähtyneen lumoava. Olen aikaisemminkin jutuissani Tammisaaresta ja Porvoosta hehkuttanut kiinnostustani vanhoihin puutaloihin. Voin sanoa, että tämän turneen jälkeen kiinnostukseni sen kuin kasvoi. Tiedä vaikka joku päivä toteuttaisin haaveeni omasta puutalosta, nimenomaan sellaisesta noin sata vuotta vanhasta puutalosta, josta huokuu menneen ajan tunnelma ja elämä. Ja jossa kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa.

Talojen lisäksi tapahtumassa oli paljon muutakin nähtävää. Kirpputoreja oli runsaasti niin kaduilla kuin pihoilla, tori oli pullollaan myyntikojuja, oli antiikkitapahtumaa ja keräilymessua. Hintataso oli ainakin minusta kokonaisuudessaan kohtuullinen. Ystävän kanssa kädet väärinä kannettiin autoihimme tavaraa. Lohduttauduimme ajatuksella, että suurin osa tavaroista oli ostettu muutaman euron hintaan. Ei siis mene ihan pelkän kaurapuuron syömikseksi seuraava kuukausi. Fiksuinta ei tosin ollut se, että ostin kierroksen alkumetreillä seinähyllyn (niinpä, mutta kun se maksoi vain kolme euroa :), jota sitten seuraavat viisi tuntia kannoin mukanani. Mutta näihin löytöihin toisessa jutussani.

Keräsin tähän juttuun tunnelmakuvia taloista ja pihoista. Kaikissa taloissa ei saanut kuvata, mutta nettisivujen kautta löytyy jokainen talo esiteltynä, joten kannattaa tutustua sivuihin. Omat suosikkini olivat kohteet 17, 29 ja 30.